Menossa tunnille
perjantai 30. syyskuuta 2011
torstai 29. syyskuuta 2011
Kertaus viime vuodesta ja sen tapahtumista
Kerron nyt vähän, mitä teimme viime vuonna, tarinamme voi olla joidenkin mielestä hiukan traaginenkin, mutta ei paljoa, monille on käynyt niin. Kuitenkin:
Tapasin Pumban viime kesänä 2010, kun menin Lantelan ratsastustallille leirille. Leiri oli suurleiri pienille lapsille, ja olin silloin 11 v, joten olin vanhin koko leirillä. Sinne tulivat myös kaverini Aino ja Taija, ja siskoni Reeta ja Ella.
Illalla jaoimme hoitohevoset. Olisin halunnut kovasti shettis-eestinhevosristeytystä nimeltä Dirka, mutta se päätettiinkin jättää pienemmille lapsille hoidon harjoitteluun kokonsa ja ikänsä vuoksi, joten sain valita jonkun muun. Niinpä, kun muut olivat jo saaneet hoitohevosensa, valitsin Pumban, ja siitä yhteinen taipaleemme alkoi. Ratsastin Pumballa melkein kaikki tunnit neljä päivää kestävällä leirillä, ja siinä opin tutustumaan Pumbaan kunnolla. Kun leiri loppui, tuli heti hirveän haikea olo takaisin, ja sen jälkeen aloimme käydä tunneilla Lappajärvellä. Olimme siihen mennessä ratsastaneet 2 vuotta, ja osasimme laukata ja muita asioita, emme siis enää olleet mitään aloittelijoita (ainakaan omasta mielestämme). Asumme kuitenkin Petarsaaressa, ja Pietarsaaresta on Lappajärvelle n. 1 h ajomatkaa, joten kävimme Lantelassa tunneilla vain silloin tällöin.
Sitten koitti syksy, ja oli syysleirin aika. Imoittauduimme tuota pikaa, myös luokkalaiseni Elisa ja kesäleirillä saamamme ystävä Kaisa ja hänen kaverinsa ilmoittautuivat, sekä tietysti Aino, Taija, Reeta ja Ella. Siinä oli leiriporukkamme, jä pärjäsimme oikein hyvin. Silläkin leirillä sain Pumban hoitsuksi, ja olin hyvin iloinen. Elisa sai viime vuonna kaipaamani Dirkan, mutta se ei minua enää haitannut. Tutustuimme kuitenkin vielä paremmin tosiimme sen leirin aikana, ja silloinkin ratsastin Pumballa melkein joka kerta.
Sen leirin jälkeen aloimme käydä viikonloppuleireillä joka viikko, ja ratsastin useasti Pumballa. Myös muutamia ei-niin-toivottuja kavereita ujuttautui joukkoon... Niistä kuitenkin selvittiin.
Sitten, eräänä viikonloppuna talvella, juurin ennen joulukuuta, ratsastimme n. klo 19.00 maneesissa. Oli pimeää, ja maneesissa oli aika huonot valot. Tunnilla oli 8 yhtäaikaa, mikä ei ollut ollenkaan järkevää. Lisäksi meitä opetti tallin omistaja, ei rats. opettaja. Vuokko (siis tallin omistaja) oli vielä luvannut meille estetunnin. Menin Pumballa, ja kun kävelimme alkukäyntejä, säikähti Pumba jotain ja lähti kovaan kiitolaukkaan. Muutkin hevoset säikähtivät, ja tipuin isossa ilmalennossa maneesin hiekkaan. Minulla oli turvaliivi ja kypärä, joten murtumilta selvittiin säikähdyksellä, mutta silti sattui. Menin kuitenkin takaisin selkään, ja yritin ratsastaa kunnolla tunnin loppuun. Kuitenkaan en pysytynyt keskittymään, ja koko lopputunti olikin aika kaaosta. Laukassa Pumba lähti riistämään ja menimme kiitolaukkaa pitkin uraa. Pumba pysähtyi vasta, kun olin muitten hevosten perässä. Lopulta Vuokko joutui pitämään kiinni suitsista, kun valmistelin laukannostoa. Sitten kun Vuokko päästi irti, lähti Pumba kiitoa pitkin uraa, melkeempä paikaltaan seisten. Siitä päivästä lähtien olen pelännyt Pumbaa, kunnes voitin pelkoni, ja nousin uudestaan Pumban selkään.
Kuitenkin oli ajanjakso, jolloin en ratsastanut Pumballa ollenkaan. Ratsastin vain ja ainoastaan Dirkalla, joka on luottoponi ja säikkyy vain harvoin. Rupesin kuitenkin kaipaamaan Pumbaa niin paljon, että alkukevään tullessa päätin astua ison askeleen ja kavuta Pumban selkään. Ja niin minä sitten tein, kiipesin hänen satulaansa ja jatkoin elämää. Se oli niin mukavaa, ratsastaa pitkästä aikaa Pumballa! Tietenkin käteni tärisivät vilä kauan aikaa tapahtuneen jälkeen, mutta voitin kuitenkin pelkoni.
Ja niin siinä sitten kävi, että päätimme osallistua ensimmäisiin kioihimme maalliskuussa 2010, ja voitimme 40 cm-luokan. Tulimme myös toiseksi 50 cm-luokassa. Olin onnellinen, ja eipä aikaakaan, kun jo osallistuin seuraaviin kisoihin, niissäkin meni hyvin. Sinä hetkenä ajattelin, ettei mikään voisi mennä minun ja Pumban suhteessa enää pieleen!! Ja niin siinä kävi. Osallistuimme vielä yksiin estekisoihin, 40 cm-luokkaan. Kisana oli Pollux-estekisat, ja rata oli helppo. Tulimme neljänsiksi, ja kaikki oli vain Pumban ansiota! Ja ehkä vähän minunkin, myötäsin sopivissa kohdissa ja ohjasin hänet vain oikeille esteille. :) Se oli kuitenkin ihanaa!
Isoin hyppäämämme este yhdessä on 65 centtiä. Toivon, että voisimme pian hypätä isompia! Pumban saavutus on kuitenkin huimaavat 110 cm!!
Sitten koitti kesä, ja oli iki-ihanan kesäleirin aika. Varasimme sen jo monta kuukautta ennen määräaikaa, ja odotimmekin sitä innolla. Halusin tietenkin Pumban hoitsuksi! Sitten leiripaikalla melkein kaikki saivat ne hoitsuiksi, ketkä halusivatkin, paitsi kirjeystäväni Liisa ja luokkalaiseni Taija. He ottivat toiset hevoset, mutta tutustuivat niihin hyvin ja sen pituinen se! No ei ihan, mutta kuitenkin. :)
Nukuimme aitassa, ja otimme sinne myös leirillä saamamme kaverin Idan. Mahduimme hyvin, vaikka aitta olikin aika pieni. Leirillä ratsastin aika paljon Pumballa, mutta vähemmän kuin muilla leireillä, koska Anni (rats. opettaja) jakoi tällä kertaa hevoset itse. Menin kuitenkin 6 kertaa Pumballa leirin aikana, eli yli puolet tunneista! Leirikisoissakin meni hyvin, sain II-ruusukkeen, kun tulimme toisiksi. Ja vielä mutaisella kentällä, mistä tämä hevonen ei tykkää yhtään! :) Solja omalla ponillaan voitti, ja sen nyt voisi arvatakkin, kun tuntee kuitenkin poninsa hyvin!
Siinä taisi olla nyt kaikki, mutta vain tältä erää! Kuulette minusta pian!! <3
Tapasin Pumban viime kesänä 2010, kun menin Lantelan ratsastustallille leirille. Leiri oli suurleiri pienille lapsille, ja olin silloin 11 v, joten olin vanhin koko leirillä. Sinne tulivat myös kaverini Aino ja Taija, ja siskoni Reeta ja Ella.
Illalla jaoimme hoitohevoset. Olisin halunnut kovasti shettis-eestinhevosristeytystä nimeltä Dirka, mutta se päätettiinkin jättää pienemmille lapsille hoidon harjoitteluun kokonsa ja ikänsä vuoksi, joten sain valita jonkun muun. Niinpä, kun muut olivat jo saaneet hoitohevosensa, valitsin Pumban, ja siitä yhteinen taipaleemme alkoi. Ratsastin Pumballa melkein kaikki tunnit neljä päivää kestävällä leirillä, ja siinä opin tutustumaan Pumbaan kunnolla. Kun leiri loppui, tuli heti hirveän haikea olo takaisin, ja sen jälkeen aloimme käydä tunneilla Lappajärvellä. Olimme siihen mennessä ratsastaneet 2 vuotta, ja osasimme laukata ja muita asioita, emme siis enää olleet mitään aloittelijoita (ainakaan omasta mielestämme). Asumme kuitenkin Petarsaaressa, ja Pietarsaaresta on Lappajärvelle n. 1 h ajomatkaa, joten kävimme Lantelassa tunneilla vain silloin tällöin.
Sitten koitti syksy, ja oli syysleirin aika. Imoittauduimme tuota pikaa, myös luokkalaiseni Elisa ja kesäleirillä saamamme ystävä Kaisa ja hänen kaverinsa ilmoittautuivat, sekä tietysti Aino, Taija, Reeta ja Ella. Siinä oli leiriporukkamme, jä pärjäsimme oikein hyvin. Silläkin leirillä sain Pumban hoitsuksi, ja olin hyvin iloinen. Elisa sai viime vuonna kaipaamani Dirkan, mutta se ei minua enää haitannut. Tutustuimme kuitenkin vielä paremmin tosiimme sen leirin aikana, ja silloinkin ratsastin Pumballa melkein joka kerta.
Sen leirin jälkeen aloimme käydä viikonloppuleireillä joka viikko, ja ratsastin useasti Pumballa. Myös muutamia ei-niin-toivottuja kavereita ujuttautui joukkoon... Niistä kuitenkin selvittiin.
Sitten, eräänä viikonloppuna talvella, juurin ennen joulukuuta, ratsastimme n. klo 19.00 maneesissa. Oli pimeää, ja maneesissa oli aika huonot valot. Tunnilla oli 8 yhtäaikaa, mikä ei ollut ollenkaan järkevää. Lisäksi meitä opetti tallin omistaja, ei rats. opettaja. Vuokko (siis tallin omistaja) oli vielä luvannut meille estetunnin. Menin Pumballa, ja kun kävelimme alkukäyntejä, säikähti Pumba jotain ja lähti kovaan kiitolaukkaan. Muutkin hevoset säikähtivät, ja tipuin isossa ilmalennossa maneesin hiekkaan. Minulla oli turvaliivi ja kypärä, joten murtumilta selvittiin säikähdyksellä, mutta silti sattui. Menin kuitenkin takaisin selkään, ja yritin ratsastaa kunnolla tunnin loppuun. Kuitenkaan en pysytynyt keskittymään, ja koko lopputunti olikin aika kaaosta. Laukassa Pumba lähti riistämään ja menimme kiitolaukkaa pitkin uraa. Pumba pysähtyi vasta, kun olin muitten hevosten perässä. Lopulta Vuokko joutui pitämään kiinni suitsista, kun valmistelin laukannostoa. Sitten kun Vuokko päästi irti, lähti Pumba kiitoa pitkin uraa, melkeempä paikaltaan seisten. Siitä päivästä lähtien olen pelännyt Pumbaa, kunnes voitin pelkoni, ja nousin uudestaan Pumban selkään.
Kuitenkin oli ajanjakso, jolloin en ratsastanut Pumballa ollenkaan. Ratsastin vain ja ainoastaan Dirkalla, joka on luottoponi ja säikkyy vain harvoin. Rupesin kuitenkin kaipaamaan Pumbaa niin paljon, että alkukevään tullessa päätin astua ison askeleen ja kavuta Pumban selkään. Ja niin minä sitten tein, kiipesin hänen satulaansa ja jatkoin elämää. Se oli niin mukavaa, ratsastaa pitkästä aikaa Pumballa! Tietenkin käteni tärisivät vilä kauan aikaa tapahtuneen jälkeen, mutta voitin kuitenkin pelkoni.
Ja niin siinä sitten kävi, että päätimme osallistua ensimmäisiin kioihimme maalliskuussa 2010, ja voitimme 40 cm-luokan. Tulimme myös toiseksi 50 cm-luokassa. Olin onnellinen, ja eipä aikaakaan, kun jo osallistuin seuraaviin kisoihin, niissäkin meni hyvin. Sinä hetkenä ajattelin, ettei mikään voisi mennä minun ja Pumban suhteessa enää pieleen!! Ja niin siinä kävi. Osallistuimme vielä yksiin estekisoihin, 40 cm-luokkaan. Kisana oli Pollux-estekisat, ja rata oli helppo. Tulimme neljänsiksi, ja kaikki oli vain Pumban ansiota! Ja ehkä vähän minunkin, myötäsin sopivissa kohdissa ja ohjasin hänet vain oikeille esteille. :) Se oli kuitenkin ihanaa!
Isoin hyppäämämme este yhdessä on 65 centtiä. Toivon, että voisimme pian hypätä isompia! Pumban saavutus on kuitenkin huimaavat 110 cm!!
Sitten koitti kesä, ja oli iki-ihanan kesäleirin aika. Varasimme sen jo monta kuukautta ennen määräaikaa, ja odotimmekin sitä innolla. Halusin tietenkin Pumban hoitsuksi! Sitten leiripaikalla melkein kaikki saivat ne hoitsuiksi, ketkä halusivatkin, paitsi kirjeystäväni Liisa ja luokkalaiseni Taija. He ottivat toiset hevoset, mutta tutustuivat niihin hyvin ja sen pituinen se! No ei ihan, mutta kuitenkin. :)
Nukuimme aitassa, ja otimme sinne myös leirillä saamamme kaverin Idan. Mahduimme hyvin, vaikka aitta olikin aika pieni. Leirillä ratsastin aika paljon Pumballa, mutta vähemmän kuin muilla leireillä, koska Anni (rats. opettaja) jakoi tällä kertaa hevoset itse. Menin kuitenkin 6 kertaa Pumballa leirin aikana, eli yli puolet tunneista! Leirikisoissakin meni hyvin, sain II-ruusukkeen, kun tulimme toisiksi. Ja vielä mutaisella kentällä, mistä tämä hevonen ei tykkää yhtään! :) Solja omalla ponillaan voitti, ja sen nyt voisi arvatakkin, kun tuntee kuitenkin poninsa hyvin!
Siinä taisi olla nyt kaikki, mutta vain tältä erää! Kuulette minusta pian!! <3
tiistai 27. syyskuuta 2011
Tästä se alkaa!!
No niin, eli kerron nyt vähän tästä ideastani. Pumba on Lappajärvellä Lantelan ratsastustallilla asuva v. 2000 syntynyt arabi-puoliverisristeytys, ja hevoskokoinen, n. 150 cm. Hän on punarautias, jolla läsi ja sukat. Hän on lempihevoseni, ja sen takia kirjoitan hänestä plogia. Ideana on, että aina kun olen käynyt ratsastamassa/hoitamassa/katsomassa Pumbaa, kirjoitan hänestä tänne plogiin. Eli en siis kirjoita joka päivä, vaan aina vähän väliä. Toivottavasti pidätte, yritän kirjoittaa mahd. selkeästi!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)