On hanget korkeat nietokset...

Lähdettiin äidin ja siskojen kanssa kohti Lantelaa ja vaellusta aamusella, ja tulikin vähän kiire, kun lunta oli paaaljon. Päästiin kuitenki perille ehjin nahoin ja laitettiin kiireesti ponit valmiiks. Vaellukselle oli tulossa kaksi vähän iäkkäämpää naista Veksillä ja Kukalla (eivät olleet aikaisemmin käyneet Lantelassa), ja sitten meidän porukka Inkkarilla, Aurielillä, Gimlillä ja minä Dirkalla. ♥ Yllätyin hieman, kun huomasin meneväni sillä, sillä luulin olevani jo ponille vähän liian iso. No, enpä sitten ollutkaan (vielä), vaikka tämä saattoi jäädä viimeiseksi kerraksi kun sillä menin.

Lähdimme rauhallisissa merkeissä tallilta. Vähän ajan päästä käppäiltyämme tuli kuitenkin pari metsästäjää ja heidän koiransa esiin pellon reunasta, ja koira juoksi suoraan meidän luoksemme. Metsästäjät jtn ampuivat, jonka ääntä Dirka vähän säpsähti, mutta seisoi kuitenkin sitten rauhallisena, kun se toinen nainen ei saanut Veksiä tulemaan koiran ohitse. Se kulki siellä hevosten jaloissa ihan rentona, siis se koira. Veksi meinasi lähteä juoksemaan tallille (ja nousi pystyynkin naisen omien sanojen mukaan), joten Annin piti nousta pois selästä ja ajaa koiraa muualle, ja lopulta se lähtikin metsästäjien kutsusta.

Ravasimme kauemmas, mutta ilmeisesti Veksin kanssa oli vieläkin jotain hämminkiä, joten Anni passitti minut viimeiseksi, ja Veksi rauhoittuikin silmissä. Itse en kuitenkaan ollut tyytyväinen tähän uuteen paikkaan, koska Dirka ei tykännyt olla viimeisenä ja jouduin pitättämään sitä kädet kipeiksi.

Teimme loppujen lopuksi aika rauhallisen vaelluksen. Laukkailimme vähän siellä ja täällä lyhyitä pätkiä, joista Dirka ottikin kaiken irti. :) Kukka innostui kun kotia kohti laukkailimme, ja pukitteli, jos sen edellä kulkeva Inkkari otti edes yhen raviaskeleen. Kukka ei yleensä tee sellaista, mutta kaikki johtui kai siitä, kun Kukan ratsastaja istui ainakin kymmenen senttiä vinossa. Ehkä Kukka yritti korjata tilannetta pukittelemalla...?

Ellakin pääsi tippumaan, joka johtui kai siitä, että Ellalta lipesi jalustin ja se osui Gimliä kylkeen, jolloin se teki sivuliikkeen josta Ella sitten liukui alas. (: Annin sanoin: Kyllä sen Ellan pitää joka kerta tippua, eihän me muuten saatais kakkua!

Kaikenkaikkiaan mukava reissu, ja Dirka oli aivan rakastettavan ihana. ♥ Ei kyllä mummoa ikä vielä paina...

Reissun jälkeen menimme vielä Vuokon keittiöön nauttimaan ihanasta lihasopasta, voileivästä ja jäätelöstä. Kiitos Vuokko ja Anni mahtavasta vuodesta 2012!